henkinen paha olo. koskaan en ole lähtenyt pahan olon takia koulusta. tänään oli ensimmäinen kerta. en vain jaksanut pitää sitä hymyä naamalla, että kaikki on hyvin. tunneilla olisi pitänyt olla skarppina, minusta ei ole siihen, ei tällä olotilalla. tietenkin siellä olisi ollut ystäviä, jotka olisi mahdollisesti saanut minut paremmalle tuulelle. mutta en ahdistukseltani pystynyt siellä olemaan. aamullakin piti repiä itseni ylös huomien parin tunnin yöunien jälkeen. mietin kaikkea turhaa. miksi ihmiset ovat niin hankalia?

kysyin kämppikseltäni suoraan että onko hänellä tunteita exääni(joka on nykyään varattu) kohtaan. kämppis vastasi, että ei ole, hän vain yrittää luoda luottamusta hänen ja exäni välille. ja vitut sanon minä. olen tuntenut kämppikseni pikkuihmisestä lähtien ja tiedän kyllä miltä hän näyttää kun hän on kusessa johonkuhun.  ja vaikka exälläni on kumppani, niin kämppis vaan yrittää. perjantaina halloweenpippaloissa hän vain laittoi pusuringin kiertoon, ja yllättäen pussasi exääni ensimmäisenä. sitten yritti kokoajan olla lähellä ja jossain vaiheessa iltaa hän kysyin exältä, että saisiko hän tänään 'tätä aluetta' pyörittäen sormea vatsan ja lantion kohdalla. niin, minäkin uskon, että hän yrittää luoda luottamusta.

sitten tässä on jonkun aikaa pyörinyt ihmeellistä tilannetta. kaverini, nimetään nyt vaikka matiksi, nainen sanoi, että hän lähtee turkuun kaverinsa luokse, mutta sitten matti sai kuulla heidän vessaremontoijjalta(joka on naisen serkku) että nainen otti ja lähti espanjaan. miksi sitä ei voinut sanoa suoraan? matin elämä muutenkaan helppoa ole ollut ja nyt sitte tuollainenkin. eilen illalla matti oli täällä meillä nauttimassa alkoholia. naiselta ei tule kunnollisia vastauksia viestehin, ei vastaa soittoihin, eikä voi soittaa matille. loppuillasta nainen laittaa matille viestin, että hän ei tuollaisen kanssa halua enää seurustella ja väitti mattia paskanpuhujaksi yms

miksi ihmisten pitää olla niin kaksinaamaisia paskoja? valehtelua valehtelun perään. en vain jaksaisi tällaista enää. haluan pois, edes toiselle paikkakunnalle. jonkun tärkeän ihmisen luokse. haluan vain käpertyä kainaloon ja itkeä. itkeä pahan olon pois.