miksi ihminen, jota rakastat ei voi kertoa sinulle niitä ns. pahimpia asioita menneisyydestä?

olemalla hiljaa ja kuuntelemalla toisen puhumisia oppii toisista uutta..

miksi ei voi osata itkeä selvinpäin?

 

 

haistakaa paska. minäkin haluan olla suloinen. ja laiha. haluaisin osata edes meikata kunnolla. mutta ei. iho ei kestä meikkausta talvisin. that suck.

päässä ääni huutaa  DO NOT EAT. sitä totellaan.

jouluna tuli syötyä vitusti ja liikaa. monta kiloa lisää. hyi.

viikon sisään on ollut vain muutama yö, jollon en ole itkenyt. yksin ollessa muistelee menneitä, jolloin kaikki vanha kipu noisee pintaan. ja sitten itkee. itkee ihan helvetisti..

ahdistaa

mene pois. tämä kaikki kipu sisälläni. mene pois..

omalla tavallaan toivoisin, että joku tietäisi tästä kaikesta, lohduttaisi ja tukisi. mutta en kuitenkaan halua kertoa kenellekkään näistä asioista. ehkä en edes osaisi. en osaisi pukea tätä kaikkea sanoiksi, jotka muutkin ymmärtävät.

haluaisin vain itkeä. mutta se ei vain onnistu minulta, ei selvinpäin. en edes muista millon viimeksi olen itkenyt selvinpäin. kyyneleet tulee vain humalassa. ja nyt haluaisin vain vetää perseet..

 

minä vihaan tätä.

vihaan miten masis iskee yllättäen vaikkapa jostain biisistä.

masiksen mukana tulee kaksinkertaiset alemmuuskompleksit ja itseinhot. kaksinkertaiset siksi, että ne ovat päällä aina. tuntuu etten kelpaa kellekkään näin. haluan olla laiha. iha vitun laiha. mutta ei, läskiä siellä läskiä täällä. hyi

ahdistaa. 

 

unelmavartalo... niin kaukana.

vihaan omaa ulkonäköäni.

haluaisin vain itkeä. mutta en voi, en osaa.

joten tyydyn maskiin. maskiin joka hymyilee ja joka näyttää siltä, ettei elämässä ole mitään vikaa.

mutta sisimmässäni itken.. ja vuolaasti itkenkin..