olemalla hiljaa ja kuuntelemalla toisen puhumisia oppii toisista uutta..

miksi ei voi osata itkeä selvinpäin?

haistakaa paska. minäkin haluan olla suloinen. ja laiha. haluaisin osata edes meikata kunnolla. mutta ei. iho ei kestä meikkausta talvisin. that suck.

jouluna tuli syötyä vitusti ja liikaa. monta kiloa lisää. hyi.

viikon sisään on ollut vain muutama yö, jollon en ole itkenyt. yksin ollessa muistelee menneitä, jolloin kaikki vanha kipu noisee pintaan. ja sitten itkee. itkee ihan helvetisti..

ahdistaa

omalla tavallaan toivoisin, että joku tietäisi tästä kaikesta, lohduttaisi ja tukisi. mutta en kuitenkaan halua kertoa kenellekkään näistä asioista. ehkä en edes osaisi. en osaisi pukea tätä kaikkea sanoiksi, jotka muutkin ymmärtävät.

haluaisin vain itkeä. mutta se ei vain onnistu minulta, ei selvinpäin. en edes muista millon viimeksi olen itkenyt selvinpäin. kyyneleet tulee vain humalassa. ja nyt haluaisin vain vetää perseet..

vihaan miten masis iskee yllättäen vaikkapa jostain biisistä.

masiksen mukana tulee kaksinkertaiset alemmuuskompleksit ja itseinhot. kaksinkertaiset siksi, että ne ovat päällä aina. tuntuu etten kelpaa kellekkään näin. haluan olla laiha. iha vitun laiha. mutta ei, läskiä siellä läskiä täällä. hyi

ahdistaa. 

unelmavartalo... niin kaukana.

vihaan omaa ulkonäköäni.

haluaisin vain itkeä. mutta en voi, en osaa.

joten tyydyn maskiin. maskiin joka hymyilee ja joka näyttää siltä, ettei elämässä ole mitään vikaa.

mutta sisimmässäni itken.. ja vuolaasti itkenkin..

kaipaan myös läheisyyttä, hellyyttä, seksiä. sitä tunnetta että joku rakastaa sinua. joku välittää. olisi edes jokin syy, jonka takia olisi syy jaksaa elää tätä paskaa elämää.

nykyään elämäni rajoittuu vain kouluun ja tietokoneeseen.

kysyin kämppikseltäni suoraan että onko hänellä tunteita exääni(joka on nykyään varattu) kohtaan. kämppis vastasi, että ei ole, hän vain yrittää luoda luottamusta hänen ja exäni välille. ja vitut sanon minä. olen tuntenut kämppikseni pikkuihmisestä lähtien ja tiedän kyllä miltä hän näyttää kun hän on kusessa johonkuhun.  ja vaikka exälläni on kumppani, niin kämppis vaan yrittää. perjantaina halloweenpippaloissa hän vain laittoi pusuringin kiertoon, ja yllättäen pussasi exääni ensimmäisenä. sitten yritti kokoajan olla lähellä ja jossain vaiheessa iltaa hän kysyin exältä, että saisiko hän tänään 'tätä aluetta' pyörittäen sormea vatsan ja lantion kohdalla. niin, minäkin uskon, että hän yrittää luoda luottamusta.

sitten tässä on jonkun aikaa pyörinyt ihmeellistä tilannetta. kaverini, nimetään nyt vaikka matiksi, nainen sanoi, että hän lähtee turkuun kaverinsa luokse, mutta sitten matti sai kuulla heidän vessaremontoijjalta(joka on naisen serkku) että nainen otti ja lähti espanjaan. miksi sitä ei voinut sanoa suoraan? matin elämä muutenkaan helppoa ole ollut ja nyt sitte tuollainenkin. eilen illalla matti oli täällä meillä nauttimassa alkoholia. naiselta ei tule kunnollisia vastauksia viestehin, ei vastaa soittoihin, eikä voi soittaa matille. loppuillasta nainen laittaa matille viestin, että hän ei tuollaisen kanssa halua enää seurustella ja väitti mattia paskanpuhujaksi yms

miksi ihmisten pitää olla niin kaksinaamaisia paskoja? valehtelua valehtelun perään. en vain jaksaisi tällaista enää. haluan pois, edes toiselle paikkakunnalle. jonkun tärkeän ihmisen luokse. haluan vain käpertyä kainaloon ja itkeä. itkeä pahan olon pois.

miksi ihmiset eivät vain anna minun mennä?

vittu.

kaverini ja ystäväni ovat tietoisia minun fiiliksistäni aika ajoin. mutta välittääkö kukaan? sanooko kukaan mitään edes hieman lohduttavaa? ei, ei vitussa sano. kattoovat vaa, et jaa, tuota taas vaivaa joku. no iha sama, en vitus puhu sille. JOO EN VARMANA HALUISKAA PUHUU KENENKÄÄ KAA TÄSTÄ PAHASTA OLOSTA ENKÄ VARMANA HALUA SAAHA ASIOIHIN MINKÄÄN NÄKÖSTÄ SELKOO.

ei, oma-aloitteisesti en rupee kellekkää puhumaan mitään. jos kiinnostaa ni voi puhua. mutta ei ketään nähtävästi edes kiinnosta, ehkä vain kämppis huomais, jos minua ei yhtäkkiä enää olisi.

viime kerrasta onkin jo aikaa.